Kaikenmoista on tapahtunut viime päivityksen jälkeen, sekä mukavia että kurjempia juttuja. Kuviakin on otettu kovasti, useamman albumin verran.

Harmillisin oli Voltin lähtö. Voltti tuli meille alunperin hyvin yllättäen kun sen omistaja oli kuollut ja koira palautui kasvattajalle. Lupauduin kokeilemaan josko se sopisi meidän laumaan. Voltti tuli juttuun koirieni kanssa ja tottui laumaeloon ihmeen nopeasti, mutta tassut eivät kestäneet (useita haavaumia varpaitten ja anturan välissä ja lopulta anturoissakin) ulkoilua meidän tyyliin. Lopulta se oli hoidosta huolimatta jo sisäarestissa ilman näkyvää edistymistä, joten vaikka pitkään mietin mitä teen niin lopulta ratkaisu oli selvä -Voltti ei voinut jäädä meille. Voi olla, että sitä silti nähdään vielä valjakossamme vierailemassa. Mielestäni Voltti silti hyötyi meillä vierailustaan vaikka se lyhyeksi lopulta jäikin. Eläminen seitsemän muun nartun kanssa ja opettelu tavoille teki sille ihan hyvää. :-)

vas. -> oik. Saga, Shira, Pinja, Nox, Kaitsu, Vanu & Voltti

Ennen lähtöä Voltti ehti kokeilla myös parin kanssa juoksua ja ajoin yhtenä päivänä kokeeksi koko porukalla, reen edessä oli seitsemän koiraa. Oli se hienoa ja kyyti lujaa. Tehtiin vain pari kierrosta, ettei Vanu ehdi tylsistyä. Myös Hex (Woolmill's I Am Highland Hexham, om. Outi Liukko-Lappalainen) on käynyt treenailemassa valjakossamme ja se edistyy hyvää tahtia! Tänään teimme taas hiukan pidemmän lenkin ja Hex oli innoissaan. Se myös käyttäytyy asiallisesti, ei pureskele liinoja tms.

Shira, Saga, Nox, Kaitsu & Hex

Inka täytti 9 v. 31.1.2012

Vanu puolestaan ei ole osoittautunut miksikään ilmiömäiseksi rekicollieksi. Hidasta on edistyminen ja välillä tuntuu menevän takapakkia eikä vedä yhtään. Hitaasti siis opetan sitä vetämään kun luontaista intoa asiaan ei tunnu löytyvän. Eilen tein sillä "aasi/porkkana" -treeniä, että se ylipäätään oppisi nojaamaan valjaisiin. Sillä oli paino perässä ensialkuun ja sitten vaihdoin liinan käteeni. Menimme tietä pitkin ja heittelin sen edelle nameja. Vetihän se toki innoissaan kun ruokaa sai. Tänään laitoin sen kahdelle kierrokselle vetämään ja eka menikin lähes loppuun saakka hyvin. Tokalla tein pari pysäytystä ja uuden liikkeellelähdön, koska lähdöissä se lähtee vetämään innokkaasti ja hyytyy yleensä vasta hetken juostuaan.

Vanu

Mukaviin juttuihin kuuluu sitten tuo valjakon vakinelikko, intoa piisaa ja tosi tasainen porukka (Shira, Saga, Kai, Nox). Pinjaa en nykyään pidä kaikilla lenkeillä kun se on sen verran laiska vetäjä reippaassa laukassa. Suunnatkin ovat nyt olleet Sagalla hallussa, mutta vain Shiran kanssa juostessa. Laitoin tänään Sagan pariksi muutaman kiekan jälkeen Noxin ja tuloksena tipuin kyydistä! Lähdin liikkeelle  parinkymmenen metrin päästä reittien risteyksestä. Samasta kohdasta oltiin koko ajan juostu suoraan, joten en odottanut ongelmia. Liikkeellelähtö oli taas kuin tykin suusta, en ehtinyt painaa jarrua kun risteys oli jo kohdalla ja Saga käänsi porukan 90 asteen kulmassa oikealla erittäin liukkalla uralla. Siellä pyörin sitten hangessa. Reki pysyi pystyssä, koska hyppäsin itse alas kun tajusin etten pysty pysymään kyydissäkään. Kiirettä koirien perään ei ollut, koka tiesin niitten juoksevan navetan päätyyn, koska aina sinne haluavat tuosta kääntää. (matkaa n. 50 m) Huutelin sitten perään odota ja istu, siellä ne sitten odottelivat ihan rauhassa, eikä rekikään liukunut niitten päälle. Suoristin liinat ja jatkettiin matkaa. Ainut vaan, että se sama risteys koitui pääni menoksi vielä kolmesti tämän episodin jälkeen, mutta näillä kerroilla pysyin pystyssä. :-D Lopulta kyllästyin ja vaihdoin Shiran takaisin Sagan pariksi. Sagalla vaan ei ole kanttia pitää porukkaa suorassa jos supervauhdikas Nox juoksee rinnalla. Ei se sitä väistä, muttei myöskään työnnä tieltään. Ehkäpä Nox juoksee yksin johdossa seuraavalla kerralla.. hmmm

Minä olen hangessa vasemmalla kuva ulkopuolella, taustalla Outi hämmästelee villiä valjakkoa!