No niin, johan oli aikakin... Valjakko onnistui karkaamaan. :-P

Tosin se ei kamalasti haitannut kun ne kuitenkin menevät tuon peltolenkin ja juoksevat kotiin. Kauan mä väänsin niiden kanssa postilaatikon lähellä pellolla vasemman täyskäännöstä, mutta kun ei niin ei... Bortsut änkesivät väkisin oikealle ja lopulta onnistuivat karkaamaan reki perässä kun käänsin taas rekeä oikeaan suuntaan kun se oli poikittain. Pah. Sinne lähtivät kuin tuli perässä! Kotitien ysikympin mutkankin reki pysyi pystyssä (!) mutta navetan nurkalla koirat osuivat toiseen tiellä seisoneeseen rekeen joka lensi ympäri. Sinne pysähtyivät, mutta kun mua kiinnostanut mokomia pirulaisia hakea niin komensin ne tulemaan takaisin pellolle. Pääsivät ne vielä vanhan saunankulmalle ja siinä ne sitten olivat aikalailla solmussa. Shiran valjaat olivat nurinperin, Noxilta oli panta lähtenyt ja kaikki sikinsokin. Eikun selvittämään sotkua ja jatkoin sitten matkaakin kun kaikki olivat rekeä myöten kunnossa. Kamera oli ollut mukana takin alla roikkumassa, joten sain ikuistettua karkurivaljakon solmutilanteenkin. No, ei ne kamalan pahasti menneet solmuun, koska juoksivat nätisti ryhmänä kunnes törmäsivät ihan lopussa siihen rekeen.

Solmussa ollaan! :-P

Mitä tästä opimme - seisinki pois johtokoirilta jos haluan, että ne tekevät hyvät käännökset. Jos ne ovat kiinni ja Shira ei saa heti Sagaa mukaansa vasemmalle, ne kääntyvät automaattisesti oikealle. Ilman seisinkiä samaa ongelmaa ei ole, mutta olen tiellä ajellessa tottunut sitä käyttämään, joten on tullut se aina laitettua. Jatkossa juoksevat siis ilman. Loppulenkki sujui ilman hämminkiä ja käännökset pelasivat, samoin avoimella juokseminen (no joo, ei me oikeastaan muunlaista tällä hetkellä tehdäkään kun ei meillä ole mitään valmiita reittejä..). Ylitimme myös kaksi ojaa, joissa piti mennä kävelyvauhtia ja nostella rekeä, koirat tottelivat hyvin käskyä edetä vain kaksi askelta kerrallaan. ("yli" - "vähä vielä!" - "hyvä, odota!") Ajettiin pisin matka tähän saakka tämän talven lumilla eli 5600 m. Hyvin jaksoivat koko matkan ja olisivat menneet pidempäänkin, kuljettiin pääasiassa ravissa koko matka. Meidän porukalle se oli jo pitkä pätkä, koska pyörällä ajelin syksyllä lyhyempiä pätkiä kun kroppa ei jaksanut pidempiä. Oli jalat solmussa ja persus kipeänä... :-D Ihana puuhailla nyt reen kanssa.

Illemmalla hieroin läpi koko nelikon, kylläpä ne nauttivat. :-) Etenkin bortsuilla tuppaa selkä mennä jumiin, joten täytyy seurailla tilannetta ja ennaltaehkäistä ongelmia.

Napsin matkalla kuvia siellä täällä, kuvakertomus ajelusta selityksineen löytyy täältä,
albumissa kuvia myös loppulenkistä, jolle osallistuivat myös pennut & Inka eli koko poppoo.