Taas hiukan pidempi lenkki (7680 m) ja se oli taas tapahtumarikas! Tällä kertaa lensin kuin leppäkeihän ja valjakko jatkoi matkaa reki kyljellään. Tänään tosin pysähtyivät pian käskystä vaikka menivätkin reipasta laukkaa.

Reitti alkoi taas vanhan navetan kulmalta ja ajoin lenkin kotipellolla [1]. Siitä jatkoin metsätietä [6] pitkin Isolleniitylle. Tällä kertaa jätin kaikilta seisingit pois - myös pyöräkoirilta. Hyvä systeemi ja koirat toimivat kuten pitikin. :-) Taskussa oli kuitenkin kaksi seisinkiä mukana mahdollista tien pätkää varten ihan vain varmuuden vuoksi jos tulee vastaantulijoita ja koirat tekisivät jotain yllättävää. Ison niityn jälkeen ajelin ojan viertä pitkin ja käänsin tien kautta taas ojan toiselle puolella. Siinä oli hyvä ajella kun nuo ojan vierukset on heinällä.

Ojapätkän lopussa [3] tein täyskäännöksen ja palasin tielle. Siellä sitten lensin ympäri.. Eikä ollut ainut hämminki siinä kohtaa. Ensin päätin laittaa pyöräparille seisingit, koska aioin oikoa tien kautta toiselle heinäpellolle. Siinä ne ensin istuivat kunnes Nox päätti yllyttää porukan liikeelle! Ne ampaisivat mutta sain ne onneksi pysähtymään melkein heti. Liinat olivat menneet siinä rytäkässä vähän solmuun, joten piti oikoa niitä. Sitten uusi lähtöyritys. Aina lähtiessä nuo lähtevät L U J A A ja tulipa kiire pysäyttää ne taas samantien, koska tiellä olikin tulossa auto Kilpiniemestä päin. Seisoin siinä molemmilla jarruilla vain n. 10 m päässä tiestä. Kiva, kiva - luvassa uusi kiihdytys kohti jyrkkää mutkaa... [4]. Lähtiväthän ne ja painoin laahajarrua voimalla. Käsky bortsuilla kääntyä vasempaan tielle ja kun koirat saivat kivikovan tien tassujensa alle niin ne halusivat mennä entistä lujempaa! Ja tietty se reki oikaisi liian läheltä jyrkkäreunaista, leveää ojaa ja tasapainoni petti ja lensin kaaressa. Laskeuduin keskelle tietä ja huutelin koiria pysähtymään. Onneksi ne kuuntelivat ja pysähtyivät. Reki oli kaatunut ilmalentoni aikana, mutta seivisi ilman vaurioita.

Taas jatkettiin matkaa, käännös oikeaan tieltä heinäpellolle. [5] Ajoin pellolla kaksi rinkiä ja sitten palasin taas tielle ja ojanvierireitille [3]. Matka jatkui kohti kotia metsän [6] kautta, koirat vetivät mäetkin oikein hyvin. Lopuksi kierrettiin vielä kotipelto [7] ja parisataa metriä ennen kotia pysäytin koirat hetkeksi. Otettiin siis uusi lähtö ja annoin koirien tehdä reippaan loppukiihdytyksen pihaa kohti! Hyvin jaksoivat taas eivätkä tuntuneet väsyneiltä tänäänkään. Matka taittui lähinnä ravissa, välillä otettiin pieniä laukkapätkiäkin.

Illalla hieroin Sagan ja se oli ihan maailman onnellisin pikkubortsu. :-)

Päivällä ennen ajoa treenasin taas Noxin kanssa tokoa. Sekin edistyy taas perinteisen kaavan mukaan eli tänään sillä oli vuorossa itsekseen tehdyt pysähdykset. Pyysin siis seuraamaan ja koira vaan pysähteli koko ajan... No, tuttu homma. Kohta se tekee ne vain käskystä. :-)