Koko juttu kuvineen löytyy täältä.

"Turistiajoa!" ;-D

Taaimmaisessa valjakossa nahkanarttu Veila opettelemassa vetoa apunaan Nox & Pinja.

Saksanpaimenkoira Huku valjakossa, minivaljakon johdossa Nox & Pinja

Jokin aika sitten Collieyhdistyksen Päijät-Hämeen alaosasto lähetti minulle viestiä ja kyseli voisiko meillä järjestää valjakkopäivän vetoharrastuksesta kiinnostuneille. Sovimme ajankohdaksi sunnuntain 12.2. Itse esittelin valjakkoajoa ja vetoharrastusta yleisesti, vetohiihdon alkeita neuvoi puolestaan Anni, joka harrastaa lajia oman pk colliensa (Sisu) kanssa.

Aamu valkeni hiukan harmaana ja koko päivän sateli lunta. Lämpötila oli - 4 asteen paikkeilla, joten emme joutuneet palelemaan vaikka olimmekin monta tuntia ulkona. Paikalle tuli yhdeksän henkilöä. Pk colliet olivat runsaslukuisimmin edustettuina, mukana oli myös kaksi nahkaa, bortsu ja sakemanni.

Aloitin ajamalla ensin omalla valjakolla, jonka kyytiä halukkaat saivat kokeilla. Vetämään lähtivät Shira, Saga, Nox, Pinja ja Kaitsu. Ajoin ensin kierroksen pellon ympäri (n.800 m) Neljä uskaliasta kokeili ajaa kierroksen, alla kuvia. :-D Hyvin koirat kulkivat myös vierailla ajajilla, kiltisti juoksivat samaa kierrosta ympäri.

Vierailijat kokeilemassa valjakkoa

Sen jälkeen laitoin omat koirat pikku tauolle ja muut saivat kokeilla vetohommia. Lainata sai valjaita, potkukelkkaa, vetoaisoja, pulkkaa, rekeä ja suksia, joita oli mukana kahdella osallistujalla.

Hex opettelemassa pulkan vetoa

Olipa hauskan näköistä kun jokapuolella oli koirakoita puuhastelemassa ja koirat niin sosiaalisia, että niitä osa oli vapaana ja osa treenaili vetoa ilman mitään ongelmia. Vähän ajan päästä hain paikalle auttamaan Noxin ja Pinjan. Pinja pääsi ensin vetämään hiihtäjää. Kaksikko esitteli myös villiä pulkanvetolajia, jossa istutaan kyydissä kummankin vetoliina kädessä ja sitten mennään täysiä! :-D Yksi jopa uskaltautui kokeilemaan moista hulluutta, eikä edes kaatunut montaa kertaa... :-D Sitten laitoin äiti/tytärparin reen eteen pariksi ja niiden taakse tuli ensikertalaisia kokeilemaan valjakossa juoksemista. Nox yllätti osaamalla suunnat hienosti ekan kierroksen jälkeen, jolloin meinasi laittaa valjakon solmuun kun ei muistanutkaan mihin päin mennä.

Pinja esittelemässä vetohiihtoa

Anni opastaa vetohiihdon saloihin, taustalla Pinja odottelemassa

Pikkuvaljakossa harjoitteli neljä vierailevaa koiraa. Ensin sakemanni, jolla oli jo vetokokemusta canicrossin parista, se vetikin hienosti ja tasaiseen tahtiin. Sitten vuorossa oli soopelipehkot Lassi ja Gila, joista Lassi veti aika hyvin koko ajan ja Gilakin omistajaa kohti juostessaan. Kumpikaan ei pelännyt liinoja ja pysyivät hyvin Noxin vauhdissa mukana. Pari treeniä lisää niin olisivat vallan hienoja rekicollieta! Sitten vuorossa oli Hex, josta nyt ei ole kummenkin kerrottavaa - se kun on harjoitellut ennenkin valjakossani ja osaa homman. Veti siis valtavalla innolla! Päivän päätteeksi hain paikalle bortsut ja Kaitsun, Pinjan vein tauolle. Valjastin nelikon reen eteen ja pyöräkoiraksi lähti merleuros Sisu, jolle vetohiihto on tuttu laji kisoja myöten. Se lähtikin vetämään valjakossa ihan hyvin, tosin siitä löytyisi kyllä enemmänkin voimaa mitä se käytti. Eka kerta joten ei ihan kaikkea virtaa laittanut peliin, veikkaan että tokalla kerralla vetää jo paremmin kuin suurin osa omistani. Ajoin tällä setillä kaksi rinkiä ja Sisu veti mallikkaasti.

Pinja & Noxin takana ensikertalaisena valjakossa kaunis viirunaama Gila

Oman valjakon mukana vetämässä merleuros Sisu
Sisun valjakkokokeilusta löytyy Youtubesta myös kaksi videota.

Päivän puolessa välissä joimme SCY:n Päijät-Hämeen alaosaston tarjoamat kahvit ja pikkutupani oli ihan täyteen ahdettu. Harvoin mökissäni on 10 henkilöä yhtäaikaa. :-D Onneksi on iso pöytä joten kahdeksan pääsi kuitenkin pöydän ääreen istumaan.

Päivä oli ainakin minun kannaltani ihan erinomaisen onnistunut, etenkin Pinja ja Nox saivat hyvää ohittelutreeniä kun ajelin niillä pitkin tietä jolla yhtäaikaa treenaili useampi koirakko. Ne myös pysyivät hyvin paikallaan odotellessa uusia kokeilijoita liinoihin ja välillä ne olivat jossain reunalla joko käskyn alla tai puussa kiinni. Oikein oli esimerkillistä käytöstä ja tämän treenin perään uskaltaisin lähetä niillä ajamaan oikeastaan minne tahansa. :-)

Osallistujillakin tuntui olevan hauskaa ja taisi ainakin osa saada kipinän vetoharrastukseenkin. Uusi valjakkopäiväkin on jo suunnitelmissa sunnuntain 26.2, toivottavasti mukaan tulee uusiakin koirakoita tutustumaan erilaisiin vetolajeihin!
 

Kuvia tapahtumasta >>> (kuvat Tea Lemmetyinen)

Tänään siis menin hakemaan (asuu ihan vain muutaman kilometrin päässä) "meitin" Millan kyläreissulle. Millahan asui meillä vuoden ja on nyt ollut omistajallaan nyt kolmisen kuukautta. Milla muisti lauman hyvin ja voi että sillä oli kivaa kun pääsi juoksentelemaan pitkin poikin metsää ja peltoa! Valjakkotouhujakin kokeiltiin ja Milla juoksi kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan - innokkaasti, hyvin käyttäytyen ja tasaisesti vetäen. Kuvia Millasta ja muusta laumasta löytyy täältä >>>

Kaitsu & Milla

Harmillisin oli Voltin lähtö. Voltti tuli meille alunperin hyvin yllättäen kun sen omistaja oli kuollut ja koira palautui kasvattajalle. Lupauduin kokeilemaan josko se sopisi meidän laumaan. Voltti tuli juttuun koirieni kanssa ja tottui laumaeloon ihmeen nopeasti, mutta tassut eivät kestäneet (useita haavaumia varpaitten ja anturan välissä ja lopulta anturoissakin) ulkoilua meidän tyyliin. Lopulta se oli hoidosta huolimatta jo sisäarestissa ilman näkyvää edistymistä, joten vaikka pitkään mietin mitä teen niin lopulta ratkaisu oli selvä -Voltti ei voinut jäädä meille. Voi olla, että sitä silti nähdään vielä valjakossamme vierailemassa. Mielestäni Voltti silti hyötyi meillä vierailustaan vaikka se lyhyeksi lopulta jäikin. Eläminen seitsemän muun nartun kanssa ja opettelu tavoille teki sille ihan hyvää. :-)

vas. -> oik. Saga, Shira, Pinja, Nox, Kaitsu, Vanu & Voltti

Ennen lähtöä Voltti ehti kokeilla myös parin kanssa juoksua ja ajoin yhtenä päivänä kokeeksi koko porukalla, reen edessä oli seitsemän koiraa. Oli se hienoa ja kyyti lujaa. Tehtiin vain pari kierrosta, ettei Vanu ehdi tylsistyä. Myös Hex (Woolmill's I Am Highland Hexham, om. Outi Liukko-Lappalainen) on käynyt treenailemassa valjakossamme ja se edistyy hyvää tahtia! Tänään teimme taas hiukan pidemmän lenkin ja Hex oli innoissaan. Se myös käyttäytyy asiallisesti, ei pureskele liinoja tms.

Shira, Saga, Nox, Kaitsu & Hex

Inka täytti 9 v. 31.1.2012

Vanu puolestaan ei ole osoittautunut miksikään ilmiömäiseksi rekicollieksi. Hidasta on edistyminen ja välillä tuntuu menevän takapakkia eikä vedä yhtään. Hitaasti siis opetan sitä vetämään kun luontaista intoa asiaan ei tunnu löytyvän. Eilen tein sillä "aasi/porkkana" -treeniä, että se ylipäätään oppisi nojaamaan valjaisiin. Sillä oli paino perässä ensialkuun ja sitten vaihdoin liinan käteeni. Menimme tietä pitkin ja heittelin sen edelle nameja. Vetihän se toki innoissaan kun ruokaa sai. Tänään laitoin sen kahdelle kierrokselle vetämään ja eka menikin lähes loppuun saakka hyvin. Tokalla tein pari pysäytystä ja uuden liikkeellelähdön, koska lähdöissä se lähtee vetämään innokkaasti ja hyytyy yleensä vasta hetken juostuaan.

Vanu

Mukaviin juttuihin kuuluu sitten tuo valjakon vakinelikko, intoa piisaa ja tosi tasainen porukka (Shira, Saga, Kai, Nox). Pinjaa en nykyään pidä kaikilla lenkeillä kun se on sen verran laiska vetäjä reippaassa laukassa. Suunnatkin ovat nyt olleet Sagalla hallussa, mutta vain Shiran kanssa juostessa. Laitoin tänään Sagan pariksi muutaman kiekan jälkeen Noxin ja tuloksena tipuin kyydistä! Lähdin liikkeelle  parinkymmenen metrin päästä reittien risteyksestä. Samasta kohdasta oltiin koko ajan juostu suoraan, joten en odottanut ongelmia. Liikkeellelähtö oli taas kuin tykin suusta, en ehtinyt painaa jarrua kun risteys oli jo kohdalla ja Saga käänsi porukan 90 asteen kulmassa oikealla erittäin liukkalla uralla. Siellä pyörin sitten hangessa. Reki pysyi pystyssä, koska hyppäsin itse alas kun tajusin etten pysty pysymään kyydissäkään. Kiirettä koirien perään ei ollut, koka tiesin niitten juoksevan navetan päätyyn, koska aina sinne haluavat tuosta kääntää. (matkaa n. 50 m) Huutelin sitten perään odota ja istu, siellä ne sitten odottelivat ihan rauhassa, eikä rekikään liukunut niitten päälle. Suoristin liinat ja jatkettiin matkaa. Ainut vaan, että se sama risteys koitui pääni menoksi vielä kolmesti tämän episodin jälkeen, mutta näillä kerroilla pysyin pystyssä. :-D Lopulta kyllästyin ja vaihdoin Shiran takaisin Sagan pariksi. Sagalla vaan ei ole kanttia pitää porukkaa suorassa jos supervauhdikas Nox juoksee rinnalla. Ei se sitä väistä, muttei myöskään työnnä tieltään. Ehkäpä Nox juoksee yksin johdossa seuraavalla kerralla.. hmmm

Minä olen hangessa vasemmalla kuva ulkopuolella, taustalla Outi hämmästelee villiä valjakkoa!

Kun annoin lähtöluvan ja tajusin miten heppoinen tuulessa lentelevä roska minä & reki ollaan tuommoisen porukan perässä niin oli myöhäistä enää katuakaan. Koirat kiitivät täyttä laukkaa ja reki liiraili, en voinut edes jarruttaa, koska silloin tasapaino olisi reitistä johtuen pettänyt varmasti. Olin melko varma etten selviä pystyssä liirailukurveista, mutta pysyin pystyssä kuitenkin ja ekan 200 metrin jälkeen ura suoreni ja voin seistä jarrullakin. Hauska harrastus tämä valjakkoajo. :-D

Hex veti hienosti, Vanukin aika tasaisesti ja ekan ringin puoleenväliin ihan täysillä. Sen kanssa täytyy treenata pikkuhiljaa, yhtään liian pitkä matkan niin se lakkaa vetämästä ja juoksee vain mukana. Ajelin vain 1,5 km ettei Hex ja Vanu kyllästy ja sitten lopetettiin. Outi otti muutamia kuvia ajosta, ne löytyvät täältä.

Outin lähdettyä valjastin saman porukan kutosen liinoihin ja ajoin metsän läpi Isolleniitylle. Isä oli lingonnut metsävälin ja tehnyt metsänreunaan kääntöpaikan eli pienen ringin valjakkoa varten. Toki nuo voi paikallaankin kääntää, mutta ringin kanssa on sujuvampaa eikä liinat taatusti sotkeudu. Lisäksi kokeilin ajaa pitkin traktorinrenkaan uraa, joka oli tullut kun isä kävi linkoamassa pellon toisella laidalla olevan tien. Reki kulki kallellaan, mutta kyllä siinä pystyi kuitenkin ajamaan, koska isä oli pyynnöstäni ajanut takaisin tullessa hiukan sivusta ettei tullut vain yhtä renkaanjälkeä. Vanun irrotin liinoista pellolla, koska se oli lakannut vetämästä jo metsän läpi ajaessa.

Tältä päivältä ei ole mitään maintsemisen arvoista, ei oltu ajelemassa vaan mm. maalaamassa.


Ajelua seitsikolla & "Risukasalla". Tuo reki sai nimensä ekalla koeajolla kun se tuli mulle, tuntui
ettei alla ollut mitään vanhaan jäykkään rekeen verrattuna. Tuossa on lisäksi vanhat ohuet muovit
ja tuntuu ettei jalan alla ole paperinpalaa paksumpaa jalasta. Nimi johtuu siis siitä että se on
todella kevyt ja joustaa ihan joka suuntaan. Ihan mahtava ja hyvin ohjautuva reki siis! :-)

Matkaan lähdettiin kuitenkin vakivitosella ja luntakin oli hiukan ilmassa. Juuri sen verran, että laukassa naamaan pistelee "kivasti". Rauhallista myös, ketään ei näkynyt missään vaikka reittimme kulkeekin tuossa tien lähellä pellon puolella. Erämaata tosin meitin maisemat ei ole nähneetkään!

Ajoin ekat n. 5 km painon kera kun vedin perässä muovipussitettua autonrengasta (ei kerää lunta ja liukuu liukkaammin) lanatakseni kokeeksi reittiä. Johdossa oli bortsut ilman seisinkiä tällä erää, Kaitsu juoksi yksin keskimmäisenä ja pyörässä olivat Pinja & Nox. Niin kauan kuin muut jaksoivat mennä reipasta laukkaa niin Pinja juoksi löysällä liinalla. On se vaan kumma otus, sitten kun muut väsyivät ja matka muuttui vaikeammaksi (ajettiin mm. metsäväli jolla mäkiä ja sitä ei ole aurattu) niin Pinja alkoi vetää hyvin ja vetikin sitten loppukilsat tasaisesti. Se tarvitsee ekat kilsat lämmittelyä? :-P

Johdon käännökset oli hienot oikealle - myös silloin kun käskin mennä suoraan. Ei muuta kuin jarrulle seisomaan ja käsky "Saga EI" tuli taas tutuksi. Teinkin monia yllättäviä reittejä pellolla, siinä kun on monta risteystä minkä kanssa kikkailla. Lopussa alkoi löytyä myös suora reitti risteyten yli. Kokeilin ajaa myös oikopolun umpihankeen. Ensin tein sen lähtöreitiltä navettaa kohden ja rämmin itse perässä. Hyvä ja suora pätkä tuli ja koirat sai helposti käskytettyä pois reitiltä hangen puolelle. Myöhemmin tein oikopolun kotiteltä peltoreitille eri tyylillä. Olin vaihtanut loppukilsoilla koirien järjestystä, koska osa alkoi selvästi väsyä (=Shira & Kai) Johtoon tuli Nox Sagan pariksi ja se pärjäsi hyvin ilman seisinkiä eikä harhautunut väärään suntaan. Shiran jätin juoksemaan niiden taakse ja Kaitsun siirsin Pinjan pariksi. Vaihto oli onnistunut ja koirat jaksoivat hyvin juosta loppuun saakka ja olisivat vielä jatkaneetkin kun Nox nosti niitten intoa edellä.

Niin se toinen oikaisu umpihangessa... Nox oli Sagan kanssa johdossa ja arvelin sen kääntävän meidät kokoaan ympäri tiellä jos yritän käskyttää. Talutin siis Noxin hangen puolelle ja kutsuin Sagan mukaan. Sitten rämmin edellä ja kutsuin koiria perään. Homma onnistui just eikä melkeen! Hyvin tottelivat ja pysyivät järjestyksessä. Reitillä menin sitten taas kyytiin ja matka jatkui.

Tilaamani valjaat eivät olleet vielä tänään postissa joten jätin pennut ajamatta, ne kun ovat juosseet turhan isoilla valjailla kun noi mun ei sovi ja Outin poikien valjaat joita ovat käyttäneet ovat liian suuret. Ehkäpä sitten huomenna, on kuulemma laitettu postiin viime torstaina. :-)

Hanna (siskoni, omistaa Sagan & Vanun) tuli käymään ja olin punonut pirullisen juonen hänen päänsä menoksi! Laitoin Hanna ajamaan takanani toisella reellä ja itseänikin hiukan jännitti ajatus koska samaa ei ole aiemmin kokeiltu ja joukossa on kaksi juuri vetotreenit aloittanutta koiraa! Hanna suostuikin kokeiluun ja jaoin koirat kahden reen eteen. Itse otin johtoon bortsuparin ja niiden taakse Kaitsun ja Voltin. Kai & Voltti juoksivat ilman paria, koska Voltilla ei ole siitä kokemusta yhtä testiä lukuunottamatta. Hannalle johtoon lähti Nox ja sen takana juoksi parina Vanu & Pinja.

Testi sujui yli odotusten ja meno oli sujuvaa! Äiti lähti mukaan ikuistamaan kuvin koeajon. Voltti oli ainut joka ei vetänyt kuin paikoin, sitä ilmeisesti häiritsi takana juokseva porukka. Vanu, Pinja ja Nox vetivät kaikki tasaiseen, tämän tyylinen treeni oli ihan paras idea Vanun kannalta. Alla muuutamia kuvia ajelulta.

Koirat reen eteen!

Sitten matkaan! Jälkimmäinen valjakko tuli lujempaa ja Hanna joutui paikoin menoa
jarruttelemaankin. Minulla puolestaan oli heikompi setti edessä kun pikkubortsut ja
Kai vetivät mua lähes koko matkan yksinään Voltin laiskotellessa.
Ensi kerralla jaan koirat rekien eteen hiukan eri tavoin, se auttanee tähän ongelmaan.

Ajelu päätettiin tällä kertaa pellolle, joten vedin itse Hannan kanssa reet varastolle. Kuvaa katsellessa
tosin tuli mieleen et tuommoista se on kun valjakkoon valitsee collieta, itsehän siinä töihin joutuu. :-D

Etsi kuvasta kaikki seitsemän koiraa! ;-) On ne kaikki siinä...

Nox oli johdossa erinomainen, tosin vasemman käännöksiä piti pari kertaa toistaa jarrutellen. Pinjakin veti aika hyvin, olin laittanut sille lyhyemmän vetoliinan kuin Noxille, että Nox saisi juosta edempänä ja samalla tottua ajatukseen yksin johdosta. Kaitsu oli jälleen kerran tasaisen hyvä, veti koko ajan ja käyttäytyi juuri niinkuin pitikin, Vanu puolestaan ei tänään vetänyt senttiäkään! Ehkä Vanun vetämättömyys johtui myös siitä, että se oli ekaa kertaa muualla kuin vikana juoksemassa ja lisäksi sen takana juoksi vieras koira?

Tokaan ajosettiin treenaamaan pääsivät Nox, Pinja, Kaitsu ja Voltti. Olin suunnitellut esitteleväni Voltin villiä rekirodeota Outille, mutta miten siinä kävikään... Laitoin Noxin yksin johtoon - ensimmäinen kerta kun lähti johtamaan jo valjastuspaikalta (aiemmin johtanut kerran yksin kotiinpäin ajettaessa viimeiset 400 m). Noxin takana olivat parina Pinja & Kai, Voltti taas yksin vikana. Lähdössä kun kiinnittelin vetoliinoja ja Voltti oli jo paikoillaan, se alkoi hiukan pomppia ja lisäksi haukkui innoissaan! Alkaa olla tuttua touhua... Muista koirista vain Nox ääntelee lähdössä ja se sitten tekeekin sitä muitten edestä! Tosin nyt se on alkanut laittamaan suunsa kiinni kun kiinnitän sille vetoliiinan ja haukku alkaa uudelleen kun se lähtee juoksemaan.

Lähtö sujui hyvin (& hurjallla vauhdilla!) ja ajoimme yhden kierroksen eli n. 1 km. Nox johti hyvin, tosin kehuin sitä lähes tauotta ettei se ainakaan löysää liinaansa. Ei löysännyt ja hienosti sujui! Kaitsu veti tietty tasaisesti ja Pinjakin jollain tapaa. Kaikista käsittämättömin asia kierroksella oli kuitenkin Voltti joka ei esittänytkään rodeota! Se ei purrut liinoja kertaakaan vaan juoksi innokkaasti vetäen koko matkan. Myös valjaista purku sujui siististi. Edistystä siis taas tapahtui! :-)

Ensin ajoin muutaman kierroksen vakipoppoolla. Johdossa bortsut, Nox & Kai parina ja Pinja pyörässä. Ajoa nelisen kilometriä ja pehmoinen ura upotti muutaman sentin tassun alla, joten ihan helpolla eivät päässeet. Pinja tosin pääsi - sitä laiskempaa koiraa ei taida ollakaan, päivän aikana ei tullut pahemmin vetoa, siinä se lintsasi sujuvasti muiden rehkiessä. Myöskään hitaampi vauhti ei lisännyt tällä kertaa vetoa. Se on tosi epätasainen koira valjakossa ja ihan älyttömän laiska ylipäätään. Jos sen laittaa johtoon ja apuvetäjiä ei pahemmin ole tai on mäki edessä niin se on paras vetäjä samoin tosi rankassa maastossa (upottava hanki), myös uusien opetuksessa se on jokseenkin korvaamaton. Mutta sitten on näitä päiviä milloin ei vedä yhtään vaikka reitti on hyvä. Ehkä pitäisi kokeilla sille tossuja, jospa lumipaakut tuntuivat tänään ikäviltä tai aurinko häikäsi (paitsi että oli pilvistä...)

Muut nelikon jäsenet vetivät sitten senkin edestä, paras oli taas Nox, joka juoksi päivän kaikki kierrokset ja olisi jatkanut senkin jälkeen, myös bortsut olivat joka kiekan mukana. Kaitsu veti innokkaasti muttei ihan yhtä tasaisesti kuin Nox, muutaman metrin oli liina löysällä ts. ei paljon ollenkaan. Noxin eduksi lasketaan myös porukan johto loppuringillä. ;-)

Sitten laitoin valjakon parkkiin lähtöpaikalle, seisinki kiinni ja koirat käskyn alle odottelemaan - bortsut makasivat ja Pinja & Nox istuivat. Kaitsun vein tauolle ja hain Voltin sisältä harjoittelemaan. Valjastin sen yksin pyöräkoiraksi ja sitten ampaistiin taas matkaan. Ja voi #¤V¤&&PR¤%`%¤!!!!!! Ihan kaamea rekirodeo taas käynnissä, onneksi etummaisen nelikon hermo piti. Ekat reilu 200 m Voltti harasi neljällä jalalla vastaan, koska sillä oli suu täynnä vetoliinoja ja se kiskoi niistä raivolla taaksepäin. Huutelin toki kaikkea mahdollista saadakseni sen irti niistä ja lisäsin vauhtia, mutta ei vaan ollut mitään vaikutusta. Sen veto (taaksepäin liinoista purren) oli hurja, se sai helposti jarrutettua nelikon vauhtia kiskomalla niistä liinoista taaksepäin. Pysäytin siis lopulta, kävin komentamassa pikaisesti Volttia ja sitten uudelleen matkaan. Ei purrut enää vaan juoksi tasaisesti ja vetikin! :-) Ajettiin koko iso kierros (reitti A) eli matkaa tuli 1 km. Mitähän huomenna keksisi Voltin varalle... Suunnittelin jo että laitan sille kaulurin päähän niin eipä ylety liinoihin. :-P Pitäisi alkaa revittämään Voltin kanssa patukalla, tosin se varmaan riepottaisi mua pitkin pihaa tuolla voimalla... :-O

Voltin jälkeen hain paikalle Kaitsun ja Vanun, jotka pääsivät pariksi pyörään. Mentiin taas sama iso kierros ja Vanu meni jo tosi tasaisesti ja veti suurimman osan matkaa, käytös - kuten aina - erinomaista. Vikalla ringillä vaihdoin johtoa, bortsut tuntuivat hyytyvän edellisillä kierroksilla jonkun verran. Saga sai siis parikseen Hullu-Noxin joka ei väsy koskaan! Ja koirat ihan heräsivät kun Nox juoksi johdossa! :-) Parissa käännöksessä Nox olisi juossut käskyn mukaan, mutta Saga käänsi sen väkisin oikealla. (risteys jossa piti mennä suoraan ja Saga käänsi oikealle) Koska mukana oli Vanu niin en tehnyt asiasta numeroa vaan annoin mennä, että uusi kokelas pääsee juoksemaan tasaiseen tahtiin ilman solmuja.

Hyvä treeni kaikenkaikkiaan ja pennut edistyivät jälleen. Huomenna taidan säästää bortsuja ja laittaa Noxin johtoon...