Collietten Valjakkopäivä osa 2 järjestettiin sunnuntaina 18.3.2012. Tämä olikin varmaan viimeinen mahdollinen hetki vielä ajella pellolla, reitti kuulsi jo läpi parista kohtaa ja tiet olivat aurinkoisista kohdista sulaneet lähes kokonaan. Aloitimme aamulla klo 9.00 ja iloksemme lämpötila oli aamuyöllä tippunut - 1 asteeseen ja hangen pinta kovettunut. Luisto oli siis erinomainen aamupäivän ajan, sitten ilma lämpeni kovaa vauhtia ja iltapäivän puolella oli jo aika märkää.  Aloitimme kyydityksellä, että ehdimme tekemään sen varmasti ennen kuin reitti sulaa liikaa ja veto tulee raskaammaksi. Kaikki kokeilivat valjakon kyytiä ja koirat juoksivat hyvällä innolla laukaten kaikki kierrokset.

Omille koirilleni päivän ajotreeni oli tosi tehokasta ja sisälsi mm. "parkkiin" ajoa useamman kerran. Ajoin siis kierroksen jälkeen valjakon takaisin lähtöpaikalle, jossa tein tolpan luona täyskäännöksen ja tähtäsin reen suoraan köydelle, että saan siihen siepparin kiinni. Lisäksi valjakko odotteli paikoillaan kun kävin laittelemassa toista rekeä kuntoon ja ne pysyivät pyytämättä koko ajan paikoillaan ja liinat suorina, sieppari tosin varmistuksena. Ajelutuskierroksilla ne joutuivat myös pysähtymään kun vaihdoimme kyytiin uutta kokeilijaa ja päivän lopussa pysähdeltiin paljon kun odotin, että jälkimmäinen valjakko saa meidät kiinni, että voimme toimia jäniksenä. Olisin toki voinut ajaa jarru pohjassa, mutta annoin niiden ennemmin juosta haluamaansa vauhtia ja sitten vain välillä odottelimme paikoillaan. Ohituksiakin tuli muutaman kerran ilman minkäänmoisia ongelmia. Ai että olin iloinen kun koirat pelasivat niin hyvin, osaavat jo aika hyvin nämä touhut. :-)

Koko juttu kuvineen löytyy täältä.

"Turistiajoa!" ;-D

Taaimmaisessa valjakossa nahkanarttu Veila opettelemassa vetoa apunaan Nox & Pinja.

 

Saksanpaimenkoira Huku valjakossa, minivaljakon johdossa Nox & Pinja

Jokin aika sitten Collieyhdistyksen Päijät-Hämeen alaosasto lähetti minulle viestiä ja kyseli voisiko meillä järjestää valjakkopäivän vetoharrastuksesta kiinnostuneille. Sovimme ajankohdaksi sunnuntain 12.2. Itse esittelin valjakkoajoa ja vetoharrastusta yleisesti, vetohiihdon alkeita neuvoi puolestaan Anni, joka harrastaa lajia oman pk colliensa (Sisu) kanssa.

Aamu valkeni hiukan harmaana ja koko päivän sateli lunta. Lämpötila oli - 4 asteen paikkeilla, joten emme joutuneet palelemaan vaikka olimmekin monta tuntia ulkona. Paikalle tuli yhdeksän henkilöä. Pk colliet olivat runsaslukuisimmin edustettuina, mukana oli myös kaksi nahkaa, bortsu ja sakemanni.

Aloitin ajamalla ensin omalla valjakolla, jonka kyytiä halukkaat saivat kokeilla. Vetämään lähtivät Shira, Saga, Nox, Pinja ja Kaitsu. Ajoin ensin kierroksen pellon ympäri (n.800 m) Neljä uskaliasta kokeili ajaa kierroksen, alla kuvia. :-D Hyvin koirat kulkivat myös vierailla ajajilla, kiltisti juoksivat samaa kierrosta ympäri.

Vierailijat kokeilemassa valjakkoa

Sen jälkeen laitoin omat koirat pikku tauolle ja muut saivat kokeilla vetohommia. Lainata sai valjaita, potkukelkkaa, vetoaisoja, pulkkaa, rekeä ja suksia, joita oli mukana kahdella osallistujalla.

Hex opettelemassa pulkan vetoa

Olipa hauskan näköistä kun jokapuolella oli koirakoita puuhastelemassa ja koirat niin sosiaalisia, että niitä osa oli vapaana ja osa treenaili vetoa ilman mitään ongelmia. Vähän ajan päästä hain paikalle auttamaan Noxin ja Pinjan. Pinja pääsi ensin vetämään hiihtäjää. Kaksikko esitteli myös villiä pulkanvetolajia, jossa istutaan kyydissä kummankin vetoliina kädessä ja sitten mennään täysiä! :-D Yksi jopa uskaltautui kokeilemaan moista hulluutta, eikä edes kaatunut montaa kertaa... :-D Sitten laitoin äiti/tytärparin reen eteen pariksi ja niiden taakse tuli ensikertalaisia kokeilemaan valjakossa juoksemista. Nox yllätti osaamalla suunnat hienosti ekan kierroksen jälkeen, jolloin meinasi laittaa valjakon solmuun kun ei muistanutkaan mihin päin mennä.

Pinja esittelemässä vetohiihtoa

Anni opastaa vetohiihdon saloihin, taustalla Pinja odottelemassa

Pikkuvaljakossa harjoitteli neljä vierailevaa koiraa. Ensin sakemanni, jolla oli jo vetokokemusta canicrossin parista, se vetikin hienosti ja tasaiseen tahtiin. Sitten vuorossa oli soopelipehkot Lassi ja Gila, joista Lassi veti aika hyvin koko ajan ja Gilakin omistajaa kohti juostessaan. Kumpikaan ei pelännyt liinoja ja pysyivät hyvin Noxin vauhdissa mukana. Pari treeniä lisää niin olisivat vallan hienoja rekicollieta! Sitten vuorossa oli Hex, josta nyt ei ole kummenkin kerrottavaa - se kun on harjoitellut ennenkin valjakossani ja osaa homman. Veti siis valtavalla innolla! Päivän päätteeksi hain paikalle bortsut ja Kaitsun, Pinjan vein tauolle. Valjastin nelikon reen eteen ja pyöräkoiraksi lähti merleuros Sisu, jolle vetohiihto on tuttu laji kisoja myöten. Se lähtikin vetämään valjakossa ihan hyvin, tosin siitä löytyisi kyllä enemmänkin voimaa mitä se käytti. Eka kerta joten ei ihan kaikkea virtaa laittanut peliin, veikkaan että tokalla kerralla vetää jo paremmin kuin suurin osa omistani. Ajoin tällä setillä kaksi rinkiä ja Sisu veti mallikkaasti.

Pinja & Noxin takana ensikertalaisena valjakossa kaunis viirunaama Gila

Oman valjakon mukana vetämässä merleuros Sisu
Sisun valjakkokokeilusta löytyy Youtubesta myös kaksi videota.

Päivän puolessa välissä joimme SCY:n Päijät-Hämeen alaosaston tarjoamat kahvit ja pikkutupani oli ihan täyteen ahdettu. Harvoin mökissäni on 10 henkilöä yhtäaikaa. :-D Onneksi on iso pöytä joten kahdeksan pääsi kuitenkin pöydän ääreen istumaan.

Päivä oli ainakin minun kannaltani ihan erinomaisen onnistunut, etenkin Pinja ja Nox saivat hyvää ohittelutreeniä kun ajelin niillä pitkin tietä jolla yhtäaikaa treenaili useampi koirakko. Ne myös pysyivät hyvin paikallaan odotellessa uusia kokeilijoita liinoihin ja välillä ne olivat jossain reunalla joko käskyn alla tai puussa kiinni. Oikein oli esimerkillistä käytöstä ja tämän treenin perään uskaltaisin lähetä niillä ajamaan oikeastaan minne tahansa. :-)

Osallistujillakin tuntui olevan hauskaa ja taisi ainakin osa saada kipinän vetoharrastukseenkin. Uusi valjakkopäiväkin on jo suunnitelmissa sunnuntain 26.2, toivottavasti mukaan tulee uusiakin koirakoita tutustumaan erilaisiin vetolajeihin!
 

Kuvia tapahtumasta >>> (kuvat Tea Lemmetyinen)

Soittelin pari päivää sitten Helille ja kyselin tulisiko hän Millan (Utopian WW Vintage Blue) kanssa kylään & lenkkeilemään, voisi kokeilla samalla Millalla kierroksen valjakossakin "wanhojen aikojen kunniaksi". Nyt kun kelikin on niin loistava ja reki luistaisi tuolla kahdellakin koiralla helposti nin ei ainakaan olisi rankkaa puuhaa. Heli ei ehtinyt juuri nyt tulemaan, mutta sanoi että Milla voi kyllä silti tulla käymään. :-D

Tänään siis menin hakemaan (asuu ihan vain muutaman kilometrin päässä) "meitin" Millan kyläreissulle. Millahan asui meillä vuoden ja on nyt ollut omistajallaan nyt kolmisen kuukautta. Milla muisti lauman hyvin ja voi että sillä oli kivaa kun pääsi juoksentelemaan pitkin poikin metsää ja peltoa! Valjakkotouhujakin kokeiltiin ja Milla juoksi kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan - innokkaasti, hyvin käyttäytyen ja tasaisesti vetäen. Kuvia Millasta ja muusta laumasta löytyy täältä >>>

Kaitsu & Milla

Kaikenmoista on tapahtunut viime päivityksen jälkeen, sekä mukavia että kurjempia juttuja. Kuviakin on otettu kovasti, useamman albumin verran.

Harmillisin oli Voltin lähtö. Voltti tuli meille alunperin hyvin yllättäen kun sen omistaja oli kuollut ja koira palautui kasvattajalle. Lupauduin kokeilemaan josko se sopisi meidän laumaan. Voltti tuli juttuun koirieni kanssa ja tottui laumaeloon ihmeen nopeasti, mutta tassut eivät kestäneet (useita haavaumia varpaitten ja anturan välissä ja lopulta anturoissakin) ulkoilua meidän tyyliin. Lopulta se oli hoidosta huolimatta jo sisäarestissa ilman näkyvää edistymistä, joten vaikka pitkään mietin mitä teen niin lopulta ratkaisu oli selvä -Voltti ei voinut jäädä meille. Voi olla, että sitä silti nähdään vielä valjakossamme vierailemassa. Mielestäni Voltti silti hyötyi meillä vierailustaan vaikka se lyhyeksi lopulta jäikin. Eläminen seitsemän muun nartun kanssa ja opettelu tavoille teki sille ihan hyvää. :-)

vas. -> oik. Saga, Shira, Pinja, Nox, Kaitsu, Vanu & Voltti

Ennen lähtöä Voltti ehti kokeilla myös parin kanssa juoksua ja ajoin yhtenä päivänä kokeeksi koko porukalla, reen edessä oli seitsemän koiraa. Oli se hienoa ja kyyti lujaa. Tehtiin vain pari kierrosta, ettei Vanu ehdi tylsistyä. Myös Hex (Woolmill's I Am Highland Hexham, om. Outi Liukko-Lappalainen) on käynyt treenailemassa valjakossamme ja se edistyy hyvää tahtia! Tänään teimme taas hiukan pidemmän lenkin ja Hex oli innoissaan. Se myös käyttäytyy asiallisesti, ei pureskele liinoja tms.

Shira, Saga, Nox, Kaitsu & Hex

Inka täytti 9 v. 31.1.2012

Vanu puolestaan ei ole osoittautunut miksikään ilmiömäiseksi rekicollieksi. Hidasta on edistyminen ja välillä tuntuu menevän takapakkia eikä vedä yhtään. Hitaasti siis opetan sitä vetämään kun luontaista intoa asiaan ei tunnu löytyvän. Eilen tein sillä "aasi/porkkana" -treeniä, että se ylipäätään oppisi nojaamaan valjaisiin. Sillä oli paino perässä ensialkuun ja sitten vaihdoin liinan käteeni. Menimme tietä pitkin ja heittelin sen edelle nameja. Vetihän se toki innoissaan kun ruokaa sai. Tänään laitoin sen kahdelle kierrokselle vetämään ja eka menikin lähes loppuun saakka hyvin. Tokalla tein pari pysäytystä ja uuden liikkeellelähdön, koska lähdöissä se lähtee vetämään innokkaasti ja hyytyy yleensä vasta hetken juostuaan.

Vanu

Mukaviin juttuihin kuuluu sitten tuo valjakon vakinelikko, intoa piisaa ja tosi tasainen porukka (Shira, Saga, Kai, Nox). Pinjaa en nykyään pidä kaikilla lenkeillä kun se on sen verran laiska vetäjä reippaassa laukassa. Suunnatkin ovat nyt olleet Sagalla hallussa, mutta vain Shiran kanssa juostessa. Laitoin tänään Sagan pariksi muutaman kiekan jälkeen Noxin ja tuloksena tipuin kyydistä! Lähdin liikkeelle  parinkymmenen metrin päästä reittien risteyksestä. Samasta kohdasta oltiin koko ajan juostu suoraan, joten en odottanut ongelmia. Liikkeellelähtö oli taas kuin tykin suusta, en ehtinyt painaa jarrua kun risteys oli jo kohdalla ja Saga käänsi porukan 90 asteen kulmassa oikealla erittäin liukkalla uralla. Siellä pyörin sitten hangessa. Reki pysyi pystyssä, koska hyppäsin itse alas kun tajusin etten pysty pysymään kyydissäkään. Kiirettä koirien perään ei ollut, koka tiesin niitten juoksevan navetan päätyyn, koska aina sinne haluavat tuosta kääntää. (matkaa n. 50 m) Huutelin sitten perään odota ja istu, siellä ne sitten odottelivat ihan rauhassa, eikä rekikään liukunut niitten päälle. Suoristin liinat ja jatkettiin matkaa. Ainut vaan, että se sama risteys koitui pääni menoksi vielä kolmesti tämän episodin jälkeen, mutta näillä kerroilla pysyin pystyssä. :-D Lopulta kyllästyin ja vaihdoin Shiran takaisin Sagan pariksi. Sagalla vaan ei ole kanttia pitää porukkaa suorassa jos supervauhdikas Nox juoksee rinnalla. Ei se sitä väistä, muttei myöskään työnnä tieltään. Ehkäpä Nox juoksee yksin johdossa seuraavalla kerralla.. hmmm

Minä olen hangessa vasemmalla kuva ulkopuolella, taustalla Outi hämmästelee villiä valjakkoa!

Eilen jäi kirjoittamatta, mutta kuvia otettiin pilvisestä säästä huolimatta ja Hex oli vetämässä. :-) Tein pari kierrosta pellolla ja koska en tähän lajiin liittyen omaa itsesuojeluvaistoa niin lähdin matkaan erittäin villeinä käyvillä koirilla joita keksin valjastaa pikkuruisen reen eteen seitsemän kappaletta. Mainittakoon, että etusuora (n. 200 m) sisältää kolme kurvia. Hex juoksi yksin pyörässä ja muu valjakko koostui seuraavista: Shira + Saga, Nox + Pinja, Vanu + Kai.

Kun annoin lähtöluvan ja tajusin miten heppoinen tuulessa lentelevä roska minä & reki ollaan tuommoisen porukan perässä niin oli myöhäistä enää katuakaan. Koirat kiitivät täyttä laukkaa ja reki liiraili, en voinut edes jarruttaa, koska silloin tasapaino olisi reitistä johtuen pettänyt varmasti. Olin melko varma etten selviä pystyssä liirailukurveista, mutta pysyin pystyssä kuitenkin ja ekan 200 metrin jälkeen ura suoreni ja voin seistä jarrullakin. Hauska harrastus tämä valjakkoajo. :-D

Hex veti hienosti, Vanukin aika tasaisesti ja ekan ringin puoleenväliin ihan täysillä. Sen kanssa täytyy treenata pikkuhiljaa, yhtään liian pitkä matkan niin se lakkaa vetämästä ja juoksee vain mukana. Ajelin vain 1,5 km ettei Hex ja Vanu kyllästy ja sitten lopetettiin. Outi otti muutamia kuvia ajosta, ne löytyvät täältä.

Outin lähdettyä valjastin saman porukan kutosen liinoihin ja ajoin metsän läpi Isolleniitylle. Isä oli lingonnut metsävälin ja tehnyt metsänreunaan kääntöpaikan eli pienen ringin valjakkoa varten. Toki nuo voi paikallaankin kääntää, mutta ringin kanssa on sujuvampaa eikä liinat taatusti sotkeudu. Lisäksi kokeilin ajaa pitkin traktorinrenkaan uraa, joka oli tullut kun isä kävi linkoamassa pellon toisella laidalla olevan tien. Reki kulki kallellaan, mutta kyllä siinä pystyi kuitenkin ajamaan, koska isä oli pyynnöstäni ajanut takaisin tullessa hiukan sivusta ettei tullut vain yhtä renkaanjälkeä. Vanun irrotin liinoista pellolla, koska se oli lakannut vetämästä jo metsän läpi ajaessa.

Tältä päivältä ei ole mitään maintsemisen arvoista, ei oltu ajelemassa vaan mm. maalaamassa.


Ajelua seitsikolla & "Risukasalla". Tuo reki sai nimensä ekalla koeajolla kun se tuli mulle, tuntui
ettei alla ollut mitään vanhaan jäykkään rekeen verrattuna. Tuossa on lisäksi vanhat ohuet muovit
ja tuntuu ettei jalan alla ole paperinpalaa paksumpaa jalasta. Nimi johtuu siis siitä että se on
todella kevyt ja joustaa ihan joka suuntaan. Ihan mahtava ja hyvin ohjautuva reki siis! :-)